Viikonloppu siintää vihdoinkin silmien edessä. Tiedän, että minun pitäisi olla baarissa juhlimassa ystävieni kanssa muttei minusta nyt ole siihen.
En ymmärtänyt miten puun takaa eksäni syöpä iski minuun näin lujaa. Tokihan hän nyt on tällä viikolla ladellut minulle sellaisen litannian syytöksiä, että olen sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Nyt pitää kuitenkin ymmärtää, hänellä lähtee kemojen takia hiukset päästä ja hänen selässään se syöpä raivoaa ei minun. Vaikka olenkin alkanu emotionalisoida itseeni samat oireet, päänsärky, syömättömyys, väsymys, herkkyys.. Tänään huomasin jo melkein saavani itseäni niskasta kiinni. Tämän on loputtava! Ei minusta ole hyötyä nyyhkyttävänä kasana. Kumpa vain ystäväni ja hän ymmärtäisivät miten kovaa tämä koskee minuun, hän sentään on tähän astisen elämäni merkittävin rakkaus.
Onneksi minulla on se yksi hupsu romantikko, vaikkakin niin kaukana. Tänään hän tunnusti kirjoittaneensa syyskuun viimeisen viikon kalenterisivun täyteen huomioita siitä, että olen tulossa. Ja kertoi kuinka näyttää tyhmältä junassa kun vain ajattelee minua. Huomenna hän on ystävänsä häissä, katsotaan millaista lemmenliekitystä huomenna tulee. Alan pikku hiljaa käsittää miten helvetin onnekas olen kun minulla on hänet. Mies joka palvoo maata jalkojeni alla <3.
Tänä viikonloppuna alkaa myös pelikausi, lentopallo. Laji jota olen pelannut pienestä asti, aina peruskoulun 2. luokalta. Se on useasti kannatellut minua. Sen avulla räpistelin läpi ala-asteen koulukiusaamisen sun muun ja vieläkin nautin siitä. Ainakin useimmiten, viime talvena maku hivenen laimeni pelireissulla sattuneen ulosajon myötä ja silloin kaikki kunnioituksen rippeetkin valmentajaa kohtaan katosivat.
Elämä jaksaa koetella ihmistä, osa sortuu, osa haavoittuu ja osa taas sulkee kaiken pahan mielestään. Mikä lienee minunkin osani, sen selviämistä odotellessa.
perjantai, 22. elokuu 2008
Katso mitä olet taas saanut aikaan
tiistai, 19. elokuu 2008
Seuraavana päivänä olet enää pakeneva kuva
Sataa toista päivää, nautin tästä ilmasta itseasiassa hyvin paljon. Koska niin kuin jossain biisissä joskus laulettiin, sateella kyyneleet ei näy. Eikä minua oikeastaan itketä, ei ole itkettänyt pitkään aikaan.
Hermostuttaa kun risteilyporukan buukkailuita pitää nyt alkaa muuttamaan, mutta mitäs pienistä. Aikataulutin senkin jo valmiiksi niin ei pitäisi tähän uusia ongelmia puhjeta.
Sekä suunnittelin jo, että suuntaan Lappeenrantaan 30.9 puoli yhden junalla. 6 tuntia junassa tuntuu niin kaukaiselta, mutta tiedän sitten olevani onnellinen. Edes muutaman hassun päivän.
Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja leikkiä hetki pieni kodinhengetarta eli suunnistaa askeleet sateen läpi kulman taa ruokakauppaan ja pistää pyykkikone ryskyttämään.
Draivi alkaa hiljalleen palailla suoniin eilisen jäljiltä, hitaasti mutta varmasti? Niin ainakin tahdon uskoa!
Hermostuttaa kun risteilyporukan buukkailuita pitää nyt alkaa muuttamaan, mutta mitäs pienistä. Aikataulutin senkin jo valmiiksi niin ei pitäisi tähän uusia ongelmia puhjeta.
Sekä suunnittelin jo, että suuntaan Lappeenrantaan 30.9 puoli yhden junalla. 6 tuntia junassa tuntuu niin kaukaiselta, mutta tiedän sitten olevani onnellinen. Edes muutaman hassun päivän.
Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja leikkiä hetki pieni kodinhengetarta eli suunnistaa askeleet sateen läpi kulman taa ruokakauppaan ja pistää pyykkikone ryskyttämään.
Draivi alkaa hiljalleen palailla suoniin eilisen jäljiltä, hitaasti mutta varmasti? Niin ainakin tahdon uskoa!
maanantai, 18. elokuu 2008
huonon onnen pandemia
Tuntuu nyt kyllä siltä, että elän tähän astisen elämäni paskinta päivää.
Täydellinen mies, joka vietti viikonlopun luonani lähti takaisin toiselle puolelle Suomea ja näen häntä vasta yli kuukauden päästä uudelleen. Ja jo nyt kaipaan häntä niin että pahaa tekee.
Ex-poikaystäväni lähetti minulle tekstiviestin kertoen, että nyt lääkärit olivat yli kuukauden pähkäilyn jälkeen löytäneet syövän hänen selästään. Jutun juju nyt vaan on siinä, että syöpä on levinnyt koko selkään ja jos sitä ei saada kuriin ajoissa on huomisaamuja jäljellä hällä vain vuoden verran. Mutta ei tahdo nähdä minua nyt vähään aikaan, koska ei ole minusta vieläkään ylitse.
Sekä päivään sopien satoi vaakasuoraan ja ukkosti että salamoi varsin komeasti.
Hyvä ystäväni siirtyy tänään myös onnelisten täysi-ikäisten kastiin, mutta voin niin pahoin etten kehtaa mennä latistamaan muiden hyvää juhlatuulta. Kun samalla juhlitaan myös yhden yhteisen ystävän paluuta kaupunkiin opiskeluiden pariin.
Isätäänkin pitää pitää huolta, nyt kun sillä on ohjausproggis niin hyvä jos se huomaa nukkua ja syödä oikein.
Sekä omat opiskelupaineet puskee päin näköä, pitäisi jaksaa kääntää, kirjoittaa, kuunnella ja olla luova. Syksy tuli liian äkkiä. En ollut valmis tähän.
Se mikä ei tapa sattuu vitusti, eikun.. vahvistaa? Eli kyllä tästä hengissä selvitään. Ja vaikka tänään sydämeni vienyt mies sanoinkin, ettei minun tarvise joka ikinen sekunti olla niin saatanan rohkea. Totta puhuen pelkään ihan saatanasti.
Täydellinen mies, joka vietti viikonlopun luonani lähti takaisin toiselle puolelle Suomea ja näen häntä vasta yli kuukauden päästä uudelleen. Ja jo nyt kaipaan häntä niin että pahaa tekee.
Ex-poikaystäväni lähetti minulle tekstiviestin kertoen, että nyt lääkärit olivat yli kuukauden pähkäilyn jälkeen löytäneet syövän hänen selästään. Jutun juju nyt vaan on siinä, että syöpä on levinnyt koko selkään ja jos sitä ei saada kuriin ajoissa on huomisaamuja jäljellä hällä vain vuoden verran. Mutta ei tahdo nähdä minua nyt vähään aikaan, koska ei ole minusta vieläkään ylitse.
Sekä päivään sopien satoi vaakasuoraan ja ukkosti että salamoi varsin komeasti.
Hyvä ystäväni siirtyy tänään myös onnelisten täysi-ikäisten kastiin, mutta voin niin pahoin etten kehtaa mennä latistamaan muiden hyvää juhlatuulta. Kun samalla juhlitaan myös yhden yhteisen ystävän paluuta kaupunkiin opiskeluiden pariin.
Isätäänkin pitää pitää huolta, nyt kun sillä on ohjausproggis niin hyvä jos se huomaa nukkua ja syödä oikein.
Sekä omat opiskelupaineet puskee päin näköä, pitäisi jaksaa kääntää, kirjoittaa, kuunnella ja olla luova. Syksy tuli liian äkkiä. En ollut valmis tähän.
Se mikä ei tapa sattuu vitusti, eikun.. vahvistaa? Eli kyllä tästä hengissä selvitään. Ja vaikka tänään sydämeni vienyt mies sanoinkin, ettei minun tarvise joka ikinen sekunti olla niin saatanan rohkea. Totta puhuen pelkään ihan saatanasti.
