Sataa toista päivää, nautin tästä ilmasta itseasiassa hyvin paljon. Koska niin kuin jossain biisissä joskus laulettiin, sateella kyyneleet ei näy. Eikä minua oikeastaan itketä, ei ole itkettänyt pitkään aikaan.

Hermostuttaa kun risteilyporukan buukkailuita pitää nyt alkaa muuttamaan, mutta mitäs pienistä. Aikataulutin senkin jo valmiiksi niin ei pitäisi tähän uusia ongelmia puhjeta.

Sekä suunnittelin jo, että suuntaan Lappeenrantaan 30.9 puoli yhden junalla. 6 tuntia junassa tuntuu niin kaukaiselta, mutta tiedän sitten olevani onnellinen. Edes muutaman hassun päivän.

Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja leikkiä hetki pieni kodinhengetarta eli suunnistaa askeleet sateen läpi kulman taa ruokakauppaan ja pistää pyykkikone ryskyttämään.

Draivi alkaa hiljalleen palailla suoniin eilisen jäljiltä, hitaasti mutta varmasti? Niin ainakin tahdon uskoa!